Vaikka kahdesta marraskuun maaottelusta olikin tuloksena kaksi tappiota, onnistui Suomi voittamaan Nations Leaguen lohkonsa voitettuaan neljä ensimmäistä peliään syys- ja lokakuussa. Lohkovoitto kartutti mukavasti Palloliiton kassaa, ja nosti Suomen B-liigaan Nations Leaguen seuraavaan painokseen.
EM-karsintojen lohkot arvotaan 2. joulukuuta, ja pelit alkavat maaliskuussa. Tosipelejä ei ennen sitä pelata, mutta tammikuussa Markku Kanervalle tarjoutuu vielä tilaisuus pelaajatarkkailuun, sillä Huuhkajat lentää näillä näkymin harjoitusleirille lämpimään, vielä tuntemattomaan paikkaan. Tuolloin käytettävissä ovat lähinnä Pohjoismaissa ja Valko-Venäjällä pelaavat pelaajat, sekä mahdollisesti MLS-vahvistukset.
Suomen joukkueessa oli syksyn mittaan lähes yksinomaan onnistujia. Nostamme tässä jutussa esiin heistä viisi tärkeintä, ja otamme yleiskatsauksen Huuhkajien pelaajatilanteeseen reilut neljä kuukautta ennen EM-karsintojen alkua. Tässä siis Nations League -huuhkajat TOP 5 , olkaa hyvät:
5) Joona Toivio
Moni on saattanut pitää Toiviota jo iltaruskon pelaajana, kun vastuu Moldessa väheni ja viime kevätkausi meni Puolan liigan putoajajoukkue Bruk-Bet Termalica Nieciezcassa vähällä peliajalla. Paluu Allsvenskaniin ja Häckeniin palautti kuitenkin pelituntuman ja itseluottamuksen, ja Huuhkajissa 30-vuotias Toivio pelasi erinomaisen syksyn.
Niklas Moisanderin seurajoukkuesaavutukset ovat Suomen nykyisestä topparikalustosta omaa luokkaansa, mutta Paulus Arajuuri ja Joona Toivio täydentävät toisiaan niin hyvin, että Moisanderin lopettamisesta on selvitty. Toimiva keskuspuolustus nollasi vastustajat neljä kertaa peräkkäin. Toivion anti oli myös hyökkäyssuuntaan erinomaista, sillä kolisuttelihan hän vapaapotkuista vastustajan maalipuita syksyn aikana useaan otteeseen.
4) Lukas Hradecky
Bayer Leverkusenin maalivahti on Suomen jalkapalloilun lipunkantaja maailmalla. Aina lupsakka ja hyväntuulinen Luke pelasi Nations Leaguessa neljä perättäistä nollapeliä ja otti myös nimiinsä A-maajoukkueen kaikkien aikojen pisimmän nollaputken. Kreikassa Hradecky sai vihdoin taipua, mutta takaisku ei mennyt maalivahdin piikkiin. Itseensä luottava maalivahti säteilee uskallusta ja rohkeutta koko muuhun joukkueeseen.
3) Tim Sparv
Esimerkillinen Huuhkajien kapteeni oli joukkueen tuki ja turva syys- ja lokakuun voitokkaissa kamppailuissa. Marraskuun peleistä Sparv oli sivussa, ja tuloksena oli heti kaksi tappiota. Sattumaako? Kokenut keskikentän ankkuri tietää aina, mitä tekee, ja hänellä on hieno kyky tehdä rinnallaan pelaavista joukkuekavereista mittaluokkaa parempia. Johtaja, joka osaa johtaa sekä esimerkillään että sanavalinnoillaan.
2) Teemu Pukki
Suomi voitti kolme ensimmäistä otteluaan 1-0, ja jokaisessa ratkaisevan maalin teki Norwichissakin upeaa syksyä pelaava Pukki. Vaikka maalihanat tyrehtyivätkin loppusuoralla, ei Pukin onnistumisia mitata suinkaan enää pelkillä maaleilla. ”Paha Pukki” tsemppaa, repii, raastaa, tönii ja järjestelee pelikavereilleenkin mahtavia tekopaikkoja. Jos Pukin vire jatkuu EM-karsinnoissakin samana, on Suomella käytössään pelaaja, joka luo jatkuvaa maaliuhkaa vastustajan maalille.
1) Paulus Arajuuri
Suomen alakerrasta tuli jo kehuttua Toivio ja Hradecky, mutta otetaan vielä hatunnosto päällikön virkaa hoitavalle Arajuurelle. Voiko kukaan olla Pauluksesta pitämättä? Hymyilevä jättiläinen pelaa reilusti, mutta kovaa, tukee jokaista pelikaveriaan heikommallakin hetkellä ja nauttii joka hetkestä. Huiman korkeat kaksinkamppailuprosentit, valtava sydän ja keho, joka ei kolhuista piittaa. Huuhkajien taistelutahdon ruumiillistuma.
Näin rakentuu runko EM-karsintoihin:
Koska joukkueessa on lähes pelkkiä onnistujia, eikä ennen karsintojen alkua enää ykkösmiehistöllä pelata, ei suuria muutoksia Suomen kokoonpanoon ole odotettavissa. Loukkaantumia valitettavasti tulee kuitenkin aina, ja saattavathan pelaajien asemat myös seurajoukkueessa muuttua. Isoa rinkiä siis luonnollisesti tarvitaan.
Maalivahdit:
Lukas Hradecky (karsintojen alkaessa 29) on EM-karsintojen alkaessa Suomen päivänselvä ykkösvahti. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, tulee Hradecky pelaamaan kaikki ottelut. Jesse Jorosesta (26) on kasvanut luotettava kakkonen, mutta vertailu menee edelleen selvästi Hradeckyn eduksi. Kolmosvahtina jatkanee Anssi Jaakkola (32), joskin myös Walter Viitala (27) kärkkyy taustalla tilaisuuttaan.
Keskuspuolustajat:
Paulus Arajuuri (30) ja Joona Toivio (31) esittivät Nations Leaguessa niin vakuuttavaa yhteispeliä, että kaksikon asema puolustuksen keskustassa vaikuttaa betonoidulta. Mikäli loukkaantumia tullee, kärkkyvät tuuraajan paikkaa ensisijaisesti Sauli Väisänen (24) ja Thomas Lam (25).
Kokenut Markus Halsti (35) pelaa vahvaa kautta Tanskassa ja on reissannut tunnollisesti Huuhkajien matkassa, mutta konkarin rooliksi on näyttänyt vakiintuvan enää tsempparin ja sparraajan asema. Spekulaatioista ei voi unohtaa myöskään Juhani Ojalaa (29), Allsvenskaniin palaavaa Juho Pirttijokea (22) sekä Pikkuhuuhkajista ulos kasvaneita Eerstedivisien Richard Jenseniä (23) ja Leo Väisästä (21).
Laitapuolustajat:
Genkin Jere Uronen (24) kuuluu jo maajoukkueen kokeneeseen kalustoon, vaikka on vasta lähestymässä parhaita pelivuosiaan. Uronen avannee puolustuksen vasemmalla laidalla aina terveenä ollessaan. Jukka Raitala (30) viihtyy myös paremmin vasemmalla, mutta osoitti syksyn aikana olevansa Huuhkajien paras vaihtoehto myös oikealle.
Laitapuolustuksen osalta Suomen pelaajamateriaali on tällä hetkellä kenties kaikkein kapeimmissa kantimissa. Albin Granlund (29) ei varsinaisesti osakkeitaan nostanut, eikä Janne Sakselan (26) ja Juha Pirisenkään (27) harteille suuria odotuksia asetella. Juuri näitä miehiä tultaneen kuitenkin sparraajan roolissa ringissä näkemään, sillä parempiakaan ei oikein juuri nyt ole tarjolla.
Oikealla laidalla RoPS:n Juho Hyvärisen (18) kehittymistä on syytä seurata todella suurella mielenkiinnolla, mutta nämä karsinnat tulevat nuorelle miehelle aivan liian aikaisin, sillä vielä Hyvärinen ei ole edes U21-maajoukkueen kalustoa. Sitä odotellessa on parasta toivoa, ettei Raitala saa vielä maajoukkueesta tarpeekseen.
Keskikentän puolustavat roolit:
Tällä osastolla Suomella on pullat hyvin uunissa, vaikka Perparim Hetemaj ja Alexander Ring lopettivatkin maajoukkueuransa. Tim Sparv (32) on joukkueen henkinen ja pelillinen selkäranka, ja väkevässä nousussa oleva Glen Kamara (23) potentiaalisesti Huuhkajien tuleva tähti.
Sparvin tai Kamaran poissaollessa kentälle on yhä heittää luotettavat Rasmus Schüller (27) ja Joni Kauko (28), ja pystyypä tontilla tarvittaessa paikkaamaan vaikkapa Thomas Lam, kuten marraskuussakin nähtiin. Sebastian Dahlström (22) kärkkyy siirtoa ulkomaille ja voi olla seuraavia pelaajia, jotka Huuhkajien ringissä paikkansa nappaavat.
Keskikentän laidat:
Huuhkajien vakiopermanentissa pelasivat Nations Leaguessa Pyry Soiri (24) ja Robin Lod (25). Molemmat täyttivät paikkansa erinomaisesti ja heidän otteistaan saamme mitä todennäköisimmin nauttia Huuhkajissa vielä vuosia. Etenkin Lodin paikka avauksessa – jollain pelipaikalla – alkaa olla sementoitu.
Petteri Forsell (28) on pelannut Puolan pääsarjassa vahvasti ja on pikkuhiljaa kasvattamassa rooliaan myös A-maajoukkueessa. Sama pätee Robert Tayloriin (24), joka onnistui marraskuisessa näyttöpaikassaan. Hieman kauempaa haettuja vaihtoehtoja rinkiin voivat olla Belgian pääsarjassa pelaava Mikael Soisalo (20) ja mahtavan kauden pelannut KuPS-kapteeni Petteri Pennanen (28), jolle moni soisi epäilemättä näyttöpaikan tammikuun maaotteluissa.
Hyökkääjät ja pelintekijät:
Kolme maalia Nations Leaguessa tehnyt ja Mestaruussarjan maalikuninkuudesta taisteleva Teemu Pukki (28) on itsestäänselvä valinta Huuhkajien hyökkäykseen. Rinnalla pelasi koko Nations Leaguen ajan yksi joukkueen yllättäjistä, Jasse Tuominen (23). Tuominen on sopinut Markku Kanervan taktiikkaan kuin nenä päähän, mutta keväällä hän voi saada kirittäjäkseen kaksi rautaista kilpailijaa.
Roman Eremenko (32) vapautui lokakuussa kilpailukiellostaan, ja on niin halutessaan taas maajoukkueen käytettävissä. Eremenko on jo väläytellyt taitojaan ja pelikuntoaan Moskovan Spartakin peleissä, mutta hän otti Huuhkajien suhteen aikalisän vielä Nations Leaguen ajan. Mikäli Eremenko kuitenkin päättää maajoukkueuraansa jatkaa vielä yksien tai kaksien karsintojen ajan, löytyy hänelle helposti tontti Huuhkajien tuikitärkeänä pelinrakentajana.
EM-karsinnoissa käytössä lienee myös Bayer Leverkusenin Joel Pohjanpalo (24), joka parantelee koko syksyn ajan vaikeaa jalkavammaansa, mutta toivoo palaavansa kentille tammikuussa. Pohjanpalo oli Suomen ykköspyssy Markku Kanervan ensimmäisellä päävalmentajastintillä syksyllä 2015, ja hän on tehnyt viisi kuudesta maajoukkuemaalistaan ”Riven” alaisuudessa.
Pohjanpaloa ja Pukkia on nähty harvemmin maajoukkueen hyökkäyksessä yhtä aikaa, mutta kaiken mennessä kuin päiväunissa, Suomella on kärkimiesten osalta ensi kaudella edessään todella rautainen kilpailutilanne.
Taustalta on tulossa vielä paljon nuorta voimaa. Fredrik Jensen (21) hakee jalansijaa Bundesliigan Augsburgissa, Simon Skrabb (24) on pelannut korkeatasoisesti Allsvenskanissa jo pitkään, Benjamin Källman (20) huhkii isoja minuutteja Skotlannissa ja Rasmus Karjalaisen (22) seuraava askel on kansainvälinen läpimurto.
Jos hyökkäykseen halutaan kokoa, on tarjolla yhä Eero Markkasen (27), Berat Sadikin (32) ja Tim Väyrysen kaltaisia hujoppeja (25).
Taktiikka:
Huuhkajat pelasi Nations Leaguessa hyvällä menestyksellä perinteisellä ja nihilistisellä 4-4-2 -konseptilla. Loogista olisi jatkaa EM-karsinnoissakin samalla muodostelmalla, mutta iso kysymys kuuluukin, saadaanko sillä pelitavalla joukkueen tärkeimmistä palasista paras irti.
Pohdinnan keskiössä on tietysti Roman Eremenkon mahdollinen paluu ja rooli joukkueessa. Meneekö Roma hukkaan keskikentän pohjalla, jossa laatua on jo muutenkin riittämiin, ja jossa vasaran alle voisi joutua Sparv tai Kamara? Riittääkö Eremenkon puolustusinto rooliin laidalla, tai voisiko häntä sovitella suoraan Jasse Tuomisen paikalle? Vai olisiko sittenkin parasta muokata koko pelisysteemiä?
Onko Eremenkon pelatessa Suomen peli toimivampi muodossa 4-4-1-1 tai jopa 4-2-3-1? Yksi yhteen verrattaessa Tuominen häviää Eremenkolle, mutta Eremenkon tuomat edut eivät saa koitua haitaksi joukkueelle.
Onko sitten mitään järkeä heittää Pohjanpaloa ja Pukkia yhtä aikaa kärkeen? Paperilla maalintekovoimaa olisi paljon, mutta ovatko miehet liikaa toistensa kaltaisia?
Jos Jukka Raitalan uhka hyökkäyssuuntaan koetaan liian vaatimattomaksi, voisiko Suomella toimia myös 3-5-2 -pelitapa? Sauli Väisänen on tottunut kolmen topparin systeemiin ja istuisi hyvin Arajuuren ja Toivion rinnalle, ja Robert Taylor on puolestaan pelannut paljon oikeana wingbackina. Keskelle kenttää mahtuisivat näin yhtä aikaa Sparv, Kamara ja Eremenko, mutta voisiko Robin Lod pelata muodostelmassa toista hyökkääjää? Ja otettaisiinko tässä liian suuri riski puolustuksen suhteen?
3-5-2 kuulostaa paperilla kenties Huuhkajille sopivalta, mutta on syytä muistaa, että harjoituspelejä ei ensi vuonna pelata lainkaan, jos arpa heittää Suomen kuuden maan EM-karsintalohkoon. Viiden maan lohkossakin ystävyysotteluita pelataan vain kaksi, ja nekin kenties vasta kesäkuussa. Aikaa uuden pelitavan sisäänajamiseen ei siis ole. Voisihan 3-5-2:ta kokeilla tammikuun harjoitusotteluissa, mutta tuolloin läsnä liene alle puolet normaaliavauksen pelaajista, joten kokeilun merkitys olisi pieni.
Lähtökohtaisesti varmimmalta kuulostaisi jatkaa samalla, hyväksi havaitulla pelitavalla. Suomen hyökkäyspeliin toivoisi kuitenkin löytyvän lisää oveluutta ja juonikkuutta, ja sitä voisi tuoda mitä parhaiten juuri Eremenko. Taktiikka laaditaan toki kuhunkin otteluun vastustajan mukaan, joten toivoa sopii, että Kanervan hihasta löytyy keväällä useampiakin variaatioita.
Suomen ihannekokoonpano maaliskuun EM-avauksessa:
