HJK tiedotti tiistaina palkanneensa Mika Lehkosuon joukkueen peräsimeen. Sixten Boströmin pesti ehti kestää reilun vuoden verran.
– Hänellä on kansainvälistä kokemusta sekä pelaajana että valmentajana, mikä merkitsee seuralle vahvaa halua ottaa yksi tärkeä kehitysaskel kohti kansainvälisiä mahdollisuuksia, HJK:n puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen kertoi lokakuussa 2012 Boströmin palkkaamisen yhteydessä.
HJK-johto oli tuolloin Boströmin palkatessaan vahvassa europilvessä. Oliko pilvi sellainen, että se jopa sumensi ajattelua. Voi aiheellisesti kysyä jälkikäteen, tiesivätkö HJK-pomot tarkalleen, mitä he hankkivat Boströmin palkatessaan.
Kysyin jo kesäkuussa 2013, ostiko HJK Boströmin hankkiessaan pelkän mielikuvan. Hämäsikö hieno puku kalkkiintuneen seurajohdon?
HJK ja Boström eivät missään vaiheessa olleet toimiva pari. Se ei silti välttämättä tee Boströmistä huonoa valmentajaa, mutta se asettaa jälleen yhden kysymysmerkin HJK:n rekrytointitaidoille. Oliko Boström HJK:n toimintalinjan mukainen vahvistus – tai onko mitään linjaa ylipäätänsä ollut aiemmin olemassakaan.
Muutos parempaan
HJK:n onni on, ettei Lehkosuo ole mysteeri seuralle. Lehkosuo on tehnyt vakuuttavaa jälkeä naapurissa FC Hongassa, ja entisen huippupelaajan kädenjälki sekä persoona ovat tarkalleen selvillä. Tällä kertaa HJK siis tietää täsmälleen, mitä se saa.
Toisaalta viime vuosina myös HJK:n seurajohdossa on tapahtunut muutoksia – ja kaikesta päätellen parempaan suuntaan. Lehkosuon valinnan myötä HJK:n organisaatio seisoo taas entistä ammattimaisemmin. Toimitusjohtaja Aki Riihilahti ja Lehkosuo ovat Suomen kirkkaimmat jalkapallouudistajat.
Lehkosuon sopimus on kahden ja puolen vuoden mittainen, mikä on järkevä linjaus. HJK ei myöskään aloita pelikentällä varsinaisesti uutta projektia, vaan Lehkosuo jatkaa jo Boströmin aloittamaa työtä. Tässä vaiheessa vuotta reseptiä ei voi kehitellä uusiksi, mutta mausteita voi silti soppaan lisätä. Eikä HJK voisi toivoa Lehkosuota parempaa keittäjää.
Mikä muuttuu?
Boströmin aikakaudella vain harva HJK-pelaaja on pystynyt esiintymään maksimaalisella tasollaan. Hongassa Lehkosuo teki puolestaan suojateistaan entistä parempia. Tuossa on ytimessä esiteltynä se, miksi viime kauden mestaruustaistosta tuli ylipäätänsä nähdyn tiukka.
Yksi alisuoritti ja toinen teki enemmän kuin mitä moni edes tajusi odottaa. Kylmä totuus on, ettei HJK pystynyt missään vaiheessa pelaamaan Boströmin aikaudella tasollaan. Hyvän valmentajan merkki on tiivistettynä se, että luotsi tekee kokonaisuudesta yksilöitä suuremman summan.
Jos Lehkosuo sen sijaan onnistuu HJK:ssa, palaa europilvi Töölön ylle. Ja tällä kertaa hyvästä olosta voi tulla pitkäaikainen.
Jaakko Käyhkö
(Twitter:@JaakkoKayhko)